Muutto Venäjältä
Hajanaisia mainintoja Suomeen saapuneista islaminuskoisista on löydettävissä maatamme käsittelevistä aikakirjoista aina 1500-luvulta asti. 1800-luvun alkupuoliskolla Suomenlinnan linnoitus- ja parannustöihin osallistui islamilaisia työntekijöitä. Heidän keskuudessaan on todettu olleen jo jonkinlaista järjestäytynyttä yhteistoimintaa ja kanssakäymistä. Valtiovallan toimesta oli heidän käyttöönsä luovutettu oma hautausmaa.
Pääosa Suomeen saapuneista muslimeista on muuttanut 1800-luvun jälkipuoliskolla ja 1900-luvun alussa maahamme. Muuttoliike jatkui jokseenkin taukoamattomana noin vuoteen 1925 saakka.
Uuteen kotimaahan muuttaneet islamilaiset olivat alkuperältään enimmäkseen maanviljelyksestä elantonsa saavia pientilallisia, jotka pääasiallisesti asuivat Venäjällä silloisen Nizhny-Novgorodln kuvernementissa sijaitsevissa Aktukin, Suksun ja Kujsun muslimikylissä. Jotkut kyläläiset kävivät ympärivuotista kauppaa oman piirikuntansa alueella. Myös maanviljelyksen ohella harjoitettiin talvisaikaan kauemmaksi ulottuvaa kaupankäyntiä mm. suomalaisten kanssa. Kuuluihan Suomi vielä siihen aikaan autonomisena Venäjän Suuriruhtinaskuntaan, eikä esteitä niin ollen kauppareittien muodostumiselle Venäjältä Suomeen ollut. Nämä kauppareitit vakiintuivat ja kun toimeentulomahdollisuudet heikkenivät Venäjällä maanomistusolojen vuoksi, tutuiksi käyneet kauppakohteet aikoivat vetää talvikauppaa harjoittavia puoleensa yhä tiiviimmin. Yhä useammat asettuivat pysyvästi asumaan Suomen puolelle.
Asettautuminen
Islaminuskoisten muuttoliike noudatti väestön sisäistä kulkeutumista harvaan asutuilta seuduilta taajamiin. Asuinpaikoiksi valittiin suurehkoja kaupunkeja ja maakunnallisia keskuksia.
Tärkeä muuttoetappi oli Terijoki, josta levittäytyminen alkoi Viipurin kautta rannikkoa pitkin Kotkaan, Helsinkiin, Turkuun, Poriin, Vaasaan, Ouluun ja Kemiin sekä myös sisämaan kautta Helsingin ympäristöön, nimenomaan Järvenpäähän ja Tampereelle. Kolmannen reitin muuttokohteita olivat Lappeenranta, Varkaus ja Kuopio.
Yhdyskunnan muodostuminen
Muuttoliikkeen tasaannuttua ja liikkuvan kaupankäynnin muuttuessa samalla paikkakunnalla harjoitettavaksi liiketoiminnaksi islaminuskoisten keskeinen kanssakäyminen vilkastui. Tunnettiin tarvetta yhteistoimintaan, koska oli välttämätöntä luoda edes jonkinlaiset puitteet uskonnon ulkonaisten edellytysten täyttämiseksi. Yhteenkuuluvuuden tunnetta valoivat yhteinen kieli, yhteinen uskonto ja sama synnyinseutu. Koettiin myös tärkeäksi vaalia kansallista omaperäisyyttä vieraassa kulttuuriympäristössä.
Perinteen ja omien kansallisten ja uskonnollisten tapojen vaalimiseksi perustettiin Helsingin musulmaanien hyväntekeväisyysseura r.y., jonka säännöt viranomaiset vahvistivat vuonna 1915.
Uskonnollista toimintaansa silloiset islaminuskoiset joutuivat harjoittamaan tilapäisesti tähän tarkoitukseen vuokratuissa tiloissa. Yhteistoimintaan tarvittavat varat saatiin uhrimielellä annetuista lahjoituksista. Useimmiten lahjoittajat halusivat pysyä tuntemattomina. Hyväntekeväisyysseura, kuten nimestäkin ilmenee, ei ollut rekisteröity uskonnolliseksi yhdyskunnaksi. Suomen lait eivät vielä suoneet ei-kristityille mahdollisuuksia perustaa omia nimenomaan uskonnollisia yhteisöjään, vaikka käytännössä suhtautuminen eriuskoisiin oli jo aika tavalla suvaitsevaista.
Perustaminen
Voimaan tullut uskonnonvapauslaki soi islaminuskoisille mahdollisuuden ‘laillistaa’ uskonnollisen toimintansa. Tätä saatiin odottaa kolmatta vuotta., olihan hyväntekeväisyysseura vielä olemassa ja sen puitteissa voitiin harjoittaa uskontoa ja suorittaa islaminuskon vaatimia uskonnollisia toimituksia. Syyskuussa 1924 jätettiin opetusministeriöön anomus Suomen muhamettilaisen seurakunnan seurakuntajärjestyksen sekä muiden uskonnonvapauslain edellyttämien toimien vahvistamiseksi. Suomen muhamettilainen seurakunta merkittiin uskonnollisten yhdyskuntain rekisteriin huhtikuun 24. päivänä 1925. Asiaa koskevasta valtioneuvoston päätöksestä on luettavissa: “Valtioneuvostolle osoitetussa kirjoituksessa ovat pastori W. A. Hakim ja kauppias Ymär Abdrahim Helsingin kaupungista sekä viisikolmatta muuta osaksi Helsingissä osaksi muilla paikkakunnilla Suomessa asuvaa islamin oppia tunnustavaa henkilöä, uskonnonvapauslain 13 §:n määräyksiä noudattaen ilmoittanut muodostaneensa ‘Suomen muhamettilainen seurakunta’ -nimisen uskonnollisen yhdyskunnan, jonka kotipaikka on Helsingin kaupunki ja jonka hallituksen muodostavat pastori W. A. Hakim ja kauppiaat Ymär Abdrahim ja Nur-Muhammed Ali Helsingistä sekä Ismael Arifulla Kotkasta ja Imad Samaletdin Tampereelta, liittäen tähän ilmoitukseensa selvityksen yhdyskunnan uskontunnustuksesta ja julkisen uskonnonharjoituksen muodosta sekä hyväksymänsä seurakuntajärjestyksen…”.
Ensimmäiseksi puheenjohtajakseen hallitus valitsi Weli-Ahmed Hakimin.